Muistoja

Tällä sivulla kerron muistoja siitä kirkkaankeltaisesta laatikosta, jonne mahtui tekstejä ja piirroksia, kutsuja ja todistuksia, pelejä ja itsetoimitettuja lehtiä, valokuvia, äitien- ja isänpäiväkortteja, kirjeitä ja ties mitä...
 Oikeasti keltaisia laatikoita olikin neljä. Ja lisäksi ainakin yksi punamusta...



Ihan ensimmäiseksi kerronkin ruskeasta pahvilaatikosta, jossa luki suurin kirjaimin JOULU.
Teksti on vuodelta 2008, mutta edelleen ajankohtainen. Tosin laatikko on ollut pakko vaihtaa ja sen tilalla on useampi pienempi myssykkä. Nyt tontut ja muu joulu ovat keittiön yläkaapissa sulassa sovussa  PÄÄSIÄISEN kanssa.

7. tammikuuta (2008)
Laitoin taas yhden joulun pakettiin, siihen risaiseen ruskeaan, jonka yhdessä kansiläpykässä lukee Käikälän kauppa. Siihen olen joulun sulkenut jo 25 kertaa. Viimeisimmillä kerroilla olen jo joutunut miettimään muistanko enää vuoden päästä missä Joulu on tai miltä jonkun muun tuntuisi avata meidän Joulumme.

Laatikon kannessa lukee kyllä isoilla tikkukirjaimilla ja moneen kertaan vahvistettuna mustalla tussilla: JOULU. Joka kerta pitääkin muistaa taitella kansi kiinni niin, että teksti jää näkyville; sittenhän sen löytää lähes kuka tahansa. Laatikon päädyssä on myös merkintä AK, mikä tarkoittaa, että laatikon piti muutoissamme päätyä alakertaan.

Joululaatikko on meillä aina alakerrassa silloin, kun ei ole joulu – tai oikeastaan joulunakin, mutta silloin lähes tyhjänä. Tai alakerran sijaan kellarissa. Nyt se on Akuston Perähuoneessa, siellä, missä on naulat, ruuvit ja mutterit, joskus ehkä tarvittavat kolmisenkymmentä kahvikuppia lautasineen, luistimia ja monoja, joita käytetään vain harvoin tai ei koskaan, ja missä on pari kassillista kirpparilla myymättä jääneitä vaatteita. Siellä ovat joulupallot, -nauhat, -tähdet ja tonttuset, kaikki vuosien varrella kertyneet Joululaatikossa oikeassa takanukassa.

Joulua säilöessäni haikailen eniten punanuttuja, niitä, jotka tulivat meille juuri jouluksi muutaman vuoden sisällä tarhasta tai alakoulun käsityötunneilta. Mitä enemmän ikää niille karttuu, sitä sympaattisemmilta ne näyttävät. Jouluajan ne viettävät kaikki yhdessä takkahuoneessa, jonne ne tuovat jouluiloa aikuistenkin juhlaan.

Tonttu-ukkojen pakkaaminen Joululaatikkoon nostattaa väkisinkin vedet silmiin. Asettelen ne hellästi niin, etteivät ne paina toisiaan, että ne säilyvät enempiä nuhraantumatta. Tulevinakin vuosina niiden osana on muistuttaa jouluista, joita odotettiin ja jännitettiin silmät kirkkaina ja posket punaisina, jouluina, jolloin joulupukki kopisteli aattoiltana sisään kysyen onko väki ollut kilttinä.


Vuosikertavappuja


Vanhin löytämäni vappukuva meidän perheestä on Lammilta, 1980-luvun alusta. Vappupäivä oli - kuten kuvasta näkyy - kammottavan kylmä. Edellisvuoden mokasta muistan oppineeni, että vappuhuisku piti ostaa Tuomakselle viimeistään aattona paikallisesta ruokakaupasta. Yhtään huiskujen tai pallojen myyjää ei kylillä ollut. Eikä paljon muutakaan väkeä...


Savonlinnan vuosilta 1984-89 löytyi mv-kuva Topusta ja Tintistä:


Kun Riksuun muutto oli jo ovella -89, vietettiin vappua täällä. Vappuna avattiin kaupungissa uusi, upea hotelli-ravintola Rivoli, jossa odottelimme vappulounasta lasten ja helsinkiläisen pöytäseurueemme kanssa runsaat kolme tuntia. Meidän lapset olivat uskomattoman ihania, odottivat ja odottivat ja söivät sitten ihan kiltisti. 

Kuvassa kirkonmäellä olemme matkalla papan tilapäiskämpälle, sillä oma koti oli vielä rakenteilla.


Kun Riksussa oli asuttu melkein vuosi, vappudioja kertyi arkistoihin melkoinen määrä. Kuvien nimiksi olin merkinnyt vappusoitto ja vapputanssi -90. Mukana kuvissa Turri-koira.



Ja kuvat Rityn liepeiltä lienevät samalta vuodelta...




Hirssun päiväkodin vappupellen kuva lienee vuotta, paria tuoreempi.


Vuonna 2000 vapunpäivä oli helteinen. Silloin pappa ja Rusina-koira nautiskelivat yhteisen vappulounaan Kytäjän Harakkamäessä, jossa vietimme aikaa milloin kouluttaen, milloin nauttien vanhasta kulttuurimaisemasta, paikassa, jossa nyt sijaitsee golfkenttä.


2008 vappuna skoolattiin Pomppiksella Lopen Räyskälässä. Sara oli silloin tulollaan ja kaikki juomat eivät suinkaan olleet aitoa skumppaa.



Vuonna -12 aatto oli vielä kolakka, mutta vapunpäivä aurinkoinen, samoin seura, ja väkeä liikkeellä runsaasti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti