Oikeasti keltaisia laatikoita olikin neljä. Ja lisäksi ainakin yksi punamusta...
Ihan ensimmäiseksi kerronkin ruskeasta pahvilaatikosta, jossa luki suurin kirjaimin JOULU.
Teksti on vuodelta 2008, mutta edelleen ajankohtainen. Tosin laatikko on ollut pakko vaihtaa ja sen tilalla on useampi pienempi myssykkä. Nyt tontut ja muu joulu ovat keittiön yläkaapissa sulassa sovussa PÄÄSIÄISEN kanssa.
7. tammikuuta (2008)
Laitoin taas yhden
joulun pakettiin, siihen risaiseen ruskeaan, jonka yhdessä
kansiläpykässä lukee Käikälän kauppa. Siihen olen joulun
sulkenut jo 25 kertaa. Viimeisimmillä kerroilla olen jo joutunut
miettimään muistanko enää vuoden päästä missä Joulu on tai
miltä jonkun muun tuntuisi avata meidän Joulumme.
Laatikon kannessa lukee
kyllä isoilla tikkukirjaimilla ja moneen kertaan vahvistettuna
mustalla tussilla: JOULU. Joka kerta pitääkin muistaa taitella
kansi kiinni niin, että teksti jää näkyville; sittenhän sen
löytää lähes kuka tahansa. Laatikon päädyssä on myös merkintä
AK, mikä tarkoittaa, että laatikon piti muutoissamme päätyä
alakertaan.
Joululaatikko on meillä
aina alakerrassa silloin, kun ei ole joulu – tai oikeastaan
joulunakin, mutta silloin lähes tyhjänä. Tai alakerran sijaan
kellarissa. Nyt se on Akuston Perähuoneessa, siellä, missä on
naulat, ruuvit ja mutterit, joskus ehkä tarvittavat kolmisenkymmentä
kahvikuppia lautasineen, luistimia ja monoja, joita käytetään vain
harvoin tai ei koskaan, ja missä on pari kassillista kirpparilla
myymättä jääneitä vaatteita. Siellä ovat joulupallot, -nauhat,
-tähdet ja tonttuset, kaikki vuosien varrella kertyneet
Joululaatikossa oikeassa takanukassa.
Joulua säilöessäni
haikailen eniten punanuttuja, niitä, jotka tulivat meille juuri
jouluksi muutaman vuoden sisällä tarhasta tai alakoulun
käsityötunneilta. Mitä enemmän ikää niille karttuu, sitä
sympaattisemmilta ne näyttävät. Jouluajan ne viettävät kaikki
yhdessä takkahuoneessa, jonne ne tuovat jouluiloa aikuistenkin
juhlaan.
Tonttu-ukkojen
pakkaaminen Joululaatikkoon nostattaa väkisinkin vedet silmiin.
Asettelen ne hellästi niin, etteivät ne paina toisiaan, että ne
säilyvät enempiä nuhraantumatta. Tulevinakin vuosina niiden osana
on muistuttaa jouluista, joita odotettiin ja jännitettiin silmät
kirkkaina ja posket punaisina, jouluina, jolloin joulupukki kopisteli
aattoiltana sisään kysyen onko väki ollut kilttinä.
Vuosikertavappuja
Vanhin löytämäni vappukuva meidän perheestä on Lammilta, 1980-luvun alusta. Vappupäivä oli - kuten kuvasta näkyy - kammottavan kylmä. Edellisvuoden mokasta muistan oppineeni, että vappuhuisku piti ostaa Tuomakselle viimeistään aattona paikallisesta ruokakaupasta. Yhtään huiskujen tai pallojen myyjää ei kylillä ollut. Eikä paljon muutakaan väkeä...
Savonlinnan vuosilta 1984-89 löytyi mv-kuva Topusta ja Tintistä:
Kun Riksuun muutto oli jo ovella -89, vietettiin vappua täällä. Vappuna avattiin kaupungissa uusi, upea hotelli-ravintola Rivoli, jossa odottelimme vappulounasta lasten ja helsinkiläisen pöytäseurueemme kanssa runsaat kolme tuntia. Meidän lapset olivat uskomattoman ihania, odottivat ja odottivat ja söivät sitten ihan kiltisti.
Kuvassa kirkonmäellä olemme matkalla papan tilapäiskämpälle, sillä oma koti oli vielä rakenteilla.
Ja kuvat Rityn liepeiltä lienevät samalta vuodelta...
Hirssun päiväkodin vappupellen kuva lienee vuotta, paria tuoreempi.
Vuonna 2000 vapunpäivä oli helteinen. Silloin pappa ja Rusina-koira nautiskelivat yhteisen vappulounaan Kytäjän Harakkamäessä, jossa vietimme aikaa milloin kouluttaen, milloin nauttien vanhasta kulttuurimaisemasta, paikassa, jossa nyt sijaitsee golfkenttä.
2008 vappuna skoolattiin Pomppiksella Lopen Räyskälässä. Sara oli silloin tulollaan ja kaikki juomat eivät suinkaan olleet aitoa skumppaa.
Vuonna -12 aatto oli vielä kolakka, mutta vapunpäivä aurinkoinen, samoin seura, ja väkeä liikkeellä runsaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti