tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kaksin "kotona" jänskätti mumskaa

Jääminen ihan ensimmäisen kerran kaksin pienimmän Toivontien prinsessan kanssa jännitti mumskaa aikalailla. Hyvin kuitenkin pärjäsimme, sillä pikkuneiti ryhtyi vaatimaan ruokaa tutin sijaan vasta tunninmittaisten unien jälkeen.


Sitten alkoivat isommatkin "pinsiinat" kotiutua. Ensin tuli isompi isosisko, Sappu, eskarista ja auttoi mumskaa löytämään pienimmäisen peppupyyhkeen.


Sitten tuli äiti pienemmän isosiskon, Neppulaisen, kanssa ja kaikkein pienimmälle jälleen nälkä. Mumskan antama tuttipullollinen ruokaa ei riittänyt alkuunkaan... Jälkiruuan jälkeen olikin kiva katsella mumskan kameraa äidin olkaa vastan nojaillen.


Myös isosiskot keksivät kuvata vauvan yhdessä äidin kanssa ja ryhtyivät vasta sen jälkeen pelaamaan tietsikoilla...


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tack för pakkoruotsi

Google kääntäjän mukaan pitäisi kirjoittaa ”tack vare den tvångs svenska”, mutta ihan sama. Ymmärretyksi tuli – nimittäin Mamma Mia Ruotsalaisessa Teatterissa. Ei tietenkään ihan kaikki, mutta suurin osa - sutkauksia lukuunottamatta.

Abba soi komeasti ja musikaalin tanssit olivat häkellyttävän hienoja. Tarinan juoni oli kuin nykyaikaan sijoitettu oopperan libretto, siis täyttä höpönhöpöä. Estradilla nähtiin kommellus ja kohellus toisensa jälkeen ja tietenkin happy end.

Eilinen ilta pyöreäkäytäväisessä talossa ja sen stagella muistutti taas kerran myös hiljaisuuden ihanuudesta. Yksi harkittu, vähän tavallista pitempi tauko repliikeissä ja raikuvassa musiikissa suorastaan hiveli korvia ja antoi melkoisen painoarvon sen jälkeisille tapahtumille.

Abban upea musiikki pauhasi salissa. Potpurimaisesti toteutettu loppuhuipennus aplodien jälkeen olisi oikeastaan riittänyt minulle ilman juonta ja juonitteluja. Toki kun se sitten hiljeni, olivat molemmat korvat lukossa ja pää pyörällä mahtavan valoshown jälkeen.


Tässä vielä: Tack för Kati, joka taas kerran sai mumskan liikkeelle kotiympyröistä tuonne vähän Riksua isompaan maalikylään.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Terveisiä Hämeestä

Taas kerran pitää myöntää, että mumska on hämäläistynyt oikein perin pohjin. Niinpä hän tässä illalla laittautui taas tunnin myöhässä lenkille ja ryhtyi katselemaan korkealle taivahalle. Kovin pimeään paikkaan hän ei nyt päässyt, mutta sen verran varjoisaan, että tummuudesta erottui tuttu Otava ja joitakin himmeämpiä tähtiä - ja tietenkin ne pari suurta kiertolaista (?), jotka ovat viime päivinä näkyneet komeasti jo alkuillasta. Mutta ei reposia!

Epäilen kyllä, ettei taivaantulia ollut enää kunnolla näkyvissäkään, sillä Nurmijärven havaintoaseman punainen pylväs oli viime tunnin aikana jo hyvin matala edellistuntiin verrattuna. Ja kun kerran Otavan seitsemän tähteäkin näkyivät, olisi ison loimotuksen kyllä pitänyt näkyä kaupungin valosaasteessakin.

Valoa Riksun pimeyteen toivat sen sijaan radan ja sahan valojen kiilat ja höyryt, Prisman valotolppa, kirkonmäen valaistus sekä Rautatienpuistossa vielä jollakin parvella loistavat siniset jouluvalot. Valoa kaupungissa tuntui tänä iltana olevan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka yleensä katuvalot ovat tuntuneet vain vaivaisilta tuikuilta.

Näin tässä vaan taas kävi, vaikka Tuomas laittoi hyvissä ajoin alkuillasta revontulivaroituksen ja uutisissa luvattiin komeaa leiskuntaa ihan etelässäkin. Hienoja kuvia illan taivaallisesta näytöksestä löytyykin mm. Ursan Taivaanvahdista, http://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/0/observation_id. Suurin osa kuvista on otettu jo tuntia ennen kuin mumska pääsi jalkeille...


Revontulikuvan sijaan liitän tähän nyt kuvia räiskähtelevästä Rafustamme. Uusi kampaustyyli, joka on ollut käytössä pari päivää, on osoittautunut hyväksi ja hyvin huvittavaksi.



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Talo täynnä tyttöenergiaa


Kun nuorimmalla tyttärentyttärellä on ikää jo kaksi viikkoa, oli aika tutustua häneen kunnolla. Tänään juttelimmekin pitkään ja perusteellisesti. Juttelimme omia juttujamme, katsoimme toisiamme tiiviisti ja tarkkaan ja tunsimme, että nyt tunnemme toisemme.


Lopulta uni voitti mumskan jutut. Mutta tästähän on hyvä jatkaa, lujittaa ystävyyttä ja kasvaa osaksi sisarussarjaa, ottaa siinä kuopuksen paikka ja nauttia kahdesta ihanasta isosiskosta.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Katupölyt pois!


Tänään päätettiin pestä pikku-ukon turkista katupölyt ja muut kevään käryt. Jo eilisellä kävelyreissulla pappa huomasi, että Rafu kulki kuin pölypallon keskellä, Tänäänkin aurinko räkötti pilvettömältä taivaalta ja autot kiisivät kuin sumussa pitkin Hämeenkatua.

Lämmin kylpy kunnon saavissa oli Rafusta mukava kokemus. Siinä se istuskeli laihana poikana ihan tyytyväisenä ja vielä tyytyväisempänä pehmeän pyyhkeen sisällä. Energisen riehuntatuokion jälkeen otettiin esille harja ja harjattiin turkki hunajaisen höttöiseksi karvapalleroksi.


Toissapäiväisestä hammaslääkärireissustakin Rafu selvisi hienosti. Poissa on nyt tuplakulmahampaat, 4 kpl, jotka poistettiin nukutuksessa.

Mutta miten mahtaakaan käydä väistämättä edessä olevalla parturikeikalla?

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Jäähelmiä suolammikoissa


Kevätaurinko ja vielä kylmältä tuntuva vesisade yläpuolelta ja pohjiltaan jäätymätön suo alhaalta tekevät tehtävänsä, sulattavat ladut ja lumihanget. Hatlamminsuolla ylimmät lammikot ovat jo avoimina. Joissakin vielä hento jää peittää pinnan.


Pinnan alla on kaunista katsottavaa, suovettä, jää- ja vesihelmiä.


Helmet kestävät vain hetken. Kun kulkija tömistää jo sulanutta latupohjaa, lilluu vesi korkeammalle ja rikkoo hauraan jään. Suo valmistautuu kevääseen. Sen pohjoiset rodot, suopursut, ovat ikivihreitä ja kohta valmiita puhkeamaan kukkaan.


Ei vielä ole kevät, mutta se tulee taas!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Pienet työt, tähtisilmät


Ihanaa olla viisivuotias, olla kuin Frozenin Elsa ja iloita yhdessä Tiana-prinsessaksi pukeutuneen siskon kanssa.


Ihanaa olla viisivuotias ja olla kuin äiti ja hoivata nukkevauvaa niin kuin äiti hoivaa viikon vanhaa siskovauvaa.


Ihanaa olla viisivuotias, Saran pikkusisko ja vauvan isosisko, Neppuli.


Nea täytti tänään viisi vuotta.