lauantai 24. tammikuuta 2015

Kolme kiloa elämäniloa


Riksun kirkonmäellä iloa oli tänään enemmänkin; oli tytöt, isomasuinen äiti, pappa ja kolmekiloinen Rafu-koira sekä kameran kanssa ulkoillut mumska, pulkat, riittävästi lunta ja luistava keli.


Ja kaikki tämä tuotti iloisia ilmeitä harmaana talvipäivänä. Meilläkin on taas oikea talvi. :)




maanantai 19. tammikuuta 2015

Mantsinsaari kiinnosti


Mantsinsaari Laatokassa, kiinnosti Rafua kovasti, kun Yle tarjosi katsottavaksemme dokkarin kahdesta saaren nykyisestä asukkaasta lemmikkeineen. Rafu innostui ”suomalaisemman” vanhuksen kaksivärisestä koirasta sekä toisen miehen hevosesta. Se seurasi tarkkaan hiljaisesti etenevää tarinaa.

Mantsinsaaren kahden asukin elämää katsellessa tuli hyvä mieli siitä, että mumskan ukki läksi saarelta aikoinaan kouluun ja töihin Sortavalaan ja otti matkalle mukaan Mariansa läheisestä Lunkulan saaresta. Jos näin ei olisi käynyt, ei mumskakaan tätä kirjoittelisi...

perjantai 16. tammikuuta 2015

Sataa, sataa ropisee...


Taivaalta tippuu isoja, painavia ja kylmiä pisaroita, lämpömittarissa +3. On Rafun ja meidän muidenkin mielestä jälleen ällökeli. On TAMMIKUUN 16. päivä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

90 on iso luku...

… ainakin, kun se merkitsee vuosia. Mielestäni se on paljon enemmän kuin 89, vaikka lukujen ero elämässä onkin vain yksi yö, tai tarkemmin ottaen vain sekunti. Kun äiti täytti eilen 90, on pakko uskoa olevansa itsekin jo iäkäs. Ainakin aikaa viisastua on ollut runsaasti.

Nyt isomummi elää 10. vuosikymmentään, on vain 10 prosenttisesti vajaa 100-vuotias. Se on paljon se!

Ison 90 vuoteen on sisältynyt monenlaista, paljon työtä ja enimmäkseen hyvää ja liikunnallista elämää. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet vaikeita, elämää ilman kantavia jalkoja, elämää toisten avun varassa vuoteessa seurana lähes oireeton sairaalabakteeri. Mutta juuri sen vuoksi kaikki ison vähäiset vieraat ovat sinihanskaisia ja hoitajat tiukasti hengityssuojaimin ja esiliinoin suojautuneita.

Mutta onneksi isolla on lapsenlastenlasten kuvia ja piirustuksia, kukkia ja telkkari. TV tarjoaa hänelle samaa ohjelmaa kuin meille muillekin, viihdettä, luontodokumentteja ja sarjoja. Isomummin suosikkeja ovat luonto, eduskunnan kyselytunnit sekä monipuolisesti urheilu. Ja ihan viime päivinä olen huomannut, että Pikkukakkonenkin on ihan kova juttu.

Ja tärkeimpiä uutisia ovat mumskan kertomat kuulumiset. Mitä tänään kuuluu Saralle, Niklakselle, Nealle, Eliakselle ja Rafu-koiralle. Niitä lähdenkin nyt kertomaan...

perjantai 9. tammikuuta 2015

Peilailua


"Mikä ihmeen karvaturri tuolla? Ja mumskakin on tässä ja tuolla! Turrilta puuttuu ominaishaju... Tässä taitaa olla koira haudattuna... Takanakaan ei näy mitään, ei nurkankaan takana. Höh!"

"Ja vielä papan sylissäkin on tuommoinen lamppuharja! Mutta: missäs minä olen? HÖH!"


perjantai 2. tammikuuta 2015

Ällökeli


Se on tänään. Se tarkoittaa, että maassa on jäätä, loskaa, hiekoitushiekkaa, lätäköitä ja lumenrippeitä. Niskaan tippuu kylmiä ja suuria vesipisaroita. Tuulee ja on hyytävän kylmä, vaikka kotimittari näyttääkin +8 astetta ja puhelimenkin säätiedot +4:ää.

Ällökeli on havannankoiraihmisten nimitys juuri tällaiselle kelille. Nimi kertoo osuvasti koiran – tai ainakin havannalaisten – suhtautumisesta säähän. Se ällöttää niin, että tarpeilla käydään salamannopeasti ja sitten pinkaistaan talutin tiukalla jänisloikkaa kotiin. Tuntuukin, että tuo ällötys on koiralla geeneissä, sillä juuri näin Rafukin on reagoinut moisiin koiranilmoihin.

Kun tammikuun vesisateissakin on löydettävä jotain positiivista, löytyy sitä ihan lähimuistista. Meillähän oli aattona mahtava pyry, valkoinen joulu ja paukkuva pakkanen, ihan sellainen vanhanajan joulukeli.



Muistin virkistykseksi tässä kuva Tapaninpäivän lenkiltä. Mitään höyryjä ei Graniitilla näkynyt, mutta kuvassa näkyy. Näkyy kuvaajan hengityshöyryt pakkaillassa!