Kummallinen päivä, tämä Riihimäen
kaupungin nimikkopäivä, päivä, jota juhlistetaan täällä
kotikaupungissa liputuksin, virallisin kunniakäynnein ja moninaisin
sirkushuvein. Juurensa se juontaa jo vuodelta 1870, jolloin
Riihimäki-Pietari -rata avattiin virallisesti 11. syyskuuta.
Sama päivämäärä, 11. syyskuuta, on
kirjautunut myös maailmanhistoriaan. Viime vuosisadalla, vuonna
1973, historiaan kirjoitettiin Chilen sotilasvallankaappaus ja Latinalaisen Amerikan ensimmäisen vapailla vaaleilla valitun
vasemmistolaisen presidentin, Salvador Allenden, kuolema presidentin
palatsissa käytyjen taistelujen päätteeksi.
Vuonna 2001 syyskuun yhdentenätoista tuli koko joukko merkintöjä historian kirjoihin. Olin ollut tuon päivän uravalmennusryhmäni kanssa Hyvinkäällä.
Työpäivän päätteeksi pakkasin koulutuskamat autoon ja olin juuri
kaartamassa vanhalle kolmostielle, kun radiosta kuului uskomattomia.
Uutistoimittaja luki lähes hengästyneenä uutista ensimmäisestä
iskusta WTC-kaksoistorneihin. Ja hetken päästä toisen lentokoneen
törmäyksestä... Loppuillan uutiset terrori-iskujen vaiheista
muistaakin varmasti jokainen, joka oli tuolloin tolkuissaan.
Se ikimuistoinen ilta, vähän
käänteisesti ymmärrettynä, kului tiukasti kotisohvalla telkkarin
äärellä. Muu perhe oli maailmalla, pappa työmatkalla, poika
opinnoissaan ja tytär teatterireissulla Helsingissä; vain
järkyttynyt minä ja aina yhtä lutuinen Russu-koira kotona.
Kun Riihimäellä sitten seuraavina
vuosina ryhdyttiin suunnittelemaan nimikkopäivän viettoa, oli
ratkaistava voidaanko syyskuun 11. päivänä järjestää
juhlallisten tapahtumien lisäksi hauskoja ja viihdyttäviäkin.
Voidaan, oli pohdintojen lopputulos. Todettiin, että elämän on
jatkuttava historiallisista päivistä huolimatta.
Lopulta Riksussa intouduttiin
järjestämään nimikkopäiväksi niin paljon ohjelmaa, että siitä
koostui kokonainen Riihimäki-viikko jo perinteisine
Asematapahtumineen ja koululaisviesteineen, näyttelyineen ja
konsertteineen. Sitä viikkoa eletään nyt, ja hartain toiveeni on,
ettei tämä viikko ja erityisesti tämä päivä tuota suuria
merkintöjä historiaan eikä Syyrian suunnalta kuuluisi lisää
kamalia.
Riihimäki-päivän kunniaksi – tai
siitä huolimatta – aion mennä illalla liilaan pukeutuneena
kannustamaan paikallista käsisporukkaa, Dynamoa, voittamaan Suomen
Cupin 2. kierroksen matsissa Dickenin! Näin tänään, 143 vuotta
Pietarin radan avauksen jälkeen, päivänä, jolloin uutisissa
kerrotaan venäläisten viisumivapauden tuovan meille huikeasti lisää
sekä turisteja että rikollisia.